2025/12/16 by Elisa Husu · 1 voice
Economics, Econometrics and Finance · Environmental Science · #Fiscal Policies and Political Economy #New Zealand Economic and Social Studies #Sustainable Development and Policies
paper · pdf · doi:10.51810/pt.177335
openalex created_date 2025/12/16 · openalex publication_date 2025/12/16 · openalex updated_date 2026/07/22
Tässä keskustelupuheenvuorossa käsitellään superrikkaiden verotusta, joka on noussut tärkeäksi poliittiseksi keinoksi vastata varallisuuden keskittymiseen. Samalla superrikkaiden verottaminen voisi vähentää ripeästi ilmastokriisiä ruokkivia päästöjä. Äärimmäinen vaurauden keskittyminen on luonut superrikkaiden luokan samalla kun nykyvaltioiden verojärjestelmät ovat muuttuneet tärkeältä osin progressiivisista regressiivisiksi: veroprosentit pienenevät tuloluokkien huippupäässä. Samalla tieto äärimmäisen vaurauden sekä päästöjen ja kulutuksen välisestä yhteydestä lisääntyy, mikä muuttaa käsitystä superrikkaiden vastuusta ilmastokriisistä. Jäljellä olevan maailmanlaajuisen hiilibudjetin, jolla ilmaston lämpeneminen olisi pysäytettävissä 1,5 asteeseen, arvioidaan riittävän enää muutamaksi vuodeksi. Nykyiset ilmastopolitiikan toimet eivät ole tuottaneet toivottuja tuloksia, ja varoja uudenlaisiin ilmastotoimiin tarvitaan tuntuvasti lisää. Niin kutsutun Pariisin koulun taloustieteilijät ovat luoneet veromalleja, jotka valtiot voisivat ottaa käyttöön. Kansainväliset neuvottelut malleista ovat käynnissä. Päättäjien on tehtävä muutos tällä ratkaisevalla hetkellä, purettava vanhat etuoikeudet ja päivitettävä progressiivinen verotus uuteen aikaan.